Perennia ry
Merikasarminkatu 12 E 53
00160 Helsinki
gsm 040 837 0548,
puh/fax 09 652 411
perennia.ry@pp.inet.fi
Yhdistyksemme Perennia ry:n puheenjohtajana ja ystävänä toivotan kaikille Hyvää Uutta Vuotta, paljon menestystä ja onnea tekemisissänne. Kiitän Perennian jäseniä, yhdistyksemme ystäviä. Suuren kiitoksen osoitan niille, jotka ovat avustaneet meitä kaikissa erinäisissä hankkeissa, jotka menneen vuoden aikana ovat toteutuneet. Osoitan tervehdykseni myös eri yhteistyökumppaneille, kuten KEO:lle, Helsingin yliopiston metsäekologian osastolle ja heidän edustajilleen. Kiitän lopuksi Perennian hallituksen jäseniä hyvästä ja runsaasta vapaaehtoisesta työstä, jota tämä AMAL-Koundel projekti on aiheuttanut heille. Se oli niin laadukasta työtä, että se synnytti tuhansia lisätehtäviä tämän hankkeen läpiviemiseksi.
Täällä Koundelissa Senegal-joki on vetäytynyt uomaansa. Runsaat sateet ja suuret tulvat ovat vain tehneet työn vaikeaksi, sillä kuolleisuus ja sairastumisriski ovat lisääntyneet erittäin runsaan hyöteismäärän vuoksi. Puutarhan perustamisen kannalta olosuhteet ovat tietysti ihanteelliset. Kolmen hehtaarin aitaus on menossa ja ateljeen, asuin- ja varastotilan rakennustyöt valmistuvat tämän kuun lopussa. Kokeilupuutarha on tekeillä ja työmeininki on ihan asiallista, vaikka välillä vähän "verkkaista" meidän työhullujen vinkkeliltä.
Kulttuuria ja uskontoa pitää kunnioittaa ja ottaa huomioon hanketta suunniteltaessa täällä jos missä. Esimerkiksi paastokuukausi ramadan vie näissä olosuhteissa mehut ihmisestä, mutta ihmisten tekemisiä ei voi kyseenalaistaa. Niinpä meidän rakkaat peulimme, Koundelin asukkaat, ovat kovia häntämiehiä, tämä yksi arkipäivän tapahtuma kertoo paljon heistä ja heidän lungista elämänasenteestaan:
On tavallinen joulukuun 16. päivä.
Kömmin 6.30 moskiittoverkon alta. Aamut ovat kirpeitä, mutta nukun ulkona ihmisten ihmettelystä huolimatta, suoritan aamuaskareet ja syömme aamuhirssipuuroa.
Työmaalla lasken mielessäni tyypit. Kolme puuttuu, mutta kaipa he tulevat, sillä työnjakokous on 7.30. Tunti ja vartti on kulunut ja kolme tyyppiä puuttuu edelleen. Vihdoin yksi niistä kävelee tekoreippaasti meitä kohti. Se on Adama, suuri velmu, 26-vuotias kolossi ja neljän lapsen rutiköyhä isä, muttei se haittaa häntä hymyilemästä kuin lottovoittaja. Hän aloittaa loputtoman pitkän aamutervehdyksensä ja minun naama kireänä on lausuttava Asselit - kuinka voit - , Maudum, Macha allah, Tbarkallahit. Mutta ykskaks hän huomaa kireyteni ja jatkaa:
"Mitä meidän suuri pomo on aina aamulla pahalla päällä? Sinun täytyy naida kylän tyttö, jotta ei tarvitse nukkua yksin ulkona. Selänlämmittäjä on paras ratkaisu kireyteen." (Yleinen hörötys herättää minut hymyilemään väkinäisesti). Ja jatkaa: " Noin pitää, hyvä veli hymyillä! Päivästä tulee pitkä ja raskas ja se pitää aloittaa verkkaisesti, että jaksaa iltaan."
Vastaan: "Niin, mutta työnjakokokous on 7.30 eikä 8.30 ja eikä sitä voi aloittaa, jos ei ole kaikki läsnä."
Hän: "En kai ole viimeinen? (virnuilee, kun tietää, ettei ole)
Minä: "Et ole, sitä paitsi siskosi ei ole mukanasi, kuten tavallisesti, kun asutte samassa pihapiirissä."
Hän: "Ai, se jäi keittämään puuroa miehellensä. Sen täytyy olla vahva ensi viikolla." (Hörötystä. Tukehtuisi - ajattelen vihaisesti)
Minä: "El Assane on vahva jo, eikä se tarvitse mitään."
Hän: "Joo kyllä, sä et taida tietää, että se menee naimisiin ensi viikolla. Emme halunneet kertoa sulle siitä, sillä tiedämme kielteisen kantasi moniavioisuuteen. Kuule Pomo, minun täytyy hankkia hänelle häälahja, eikä minulla ole mitään. (Hymyilen melkein vahingoniloisesti, mutta se ei lannista häntä ja hän jatkaa…) "Sinä olet oikea muslimi, auttavainen sydämesi ei nuku ja on kultainen, kunnioitettu veli, voisitko antaa minulle hattusi? Olen huomannut, että sinulla on niitä kaksi (voi perkele). Allah kyllä korvaa sinulle tämän. Tiedämme, että sinulla on suomalainen avara sydän (?) ja tunisialaista tahtoa (?), etkä koskaan jätä ketään pulaan."
Otan väkisin puheenvuoron, sillä olemme jo tunnin myöhässä.
Minä: "Miten tunnet nämä molemmat kansat? Oletko lukenut niistä?" kysyn, kun tiedän, että hän on oppinut ranskaa kuuntelemalla.
Hän: "Sinä tiedät, etten osaa lukea, mutta minä tiedän ja tunnen niitä sinun kauttasi".
Minä: "Joo, joo, kiitos, kiitos! No, ota se hattu, mutta huomenna tulet ajoissa, siis viimeistään toisen aamurukouksen jälkeen. Muuten se hattu on likainen."
Hän: "Ei se haittaa, pesen sen. Allah suojelee sinua kaikelta." (Nähtyään minun leppymättömän ilmeeni, hän jatkaa ja yrittää lohduttaa) Olemme keskustelleet eilen illalla sinun kannanotostasi, että olemme hyviä muslimeja, mutta ollakseen vielä parempi, täytyy oppia luku- ja kirjoitustaito, ettei tarvitse kuulla uskonnosta, vaan itse lukea pyhää sanaa."
Minä: "No, hyvä juttu, Koraanissa on kohta työstä vieraantumisesta: jos ei hoida työtänsä hyvin, se on Haram (synti)."
Hän: "Vai niin. Sinä olet kummallinen johtaja. Osaat lukea Koraania, mutta et käy rukoilemassa. Allah siunaa sinut synneistäsi ja antaa sinulle anteeksi, sillä sinä olet hyvä ihminen, vaikka vähän outo. Rukoilen sinun puolestasi pelastusta.
Minä: "Hyvä, hyvä, kiitos paljon, mutta nyt käydään sisään, jotta voidaan aloittaa."
Hörötys, yleinen hörötys, mutta aloitamme.
Tämä on yksi tarina. Minun on ehkä helpompi ja vapaampi kohdata näitä yksinkertaisia ja mutkattomia ihmisiä taustani takia, mutta uskallan myös sanoa vastaan. Saan kannatusta siinä, että liioiteltu rukoileminen ja työn tai koulutuksen laiminlyönti on yhtä suuri synti elämää kohtaan. Keskustelen asiasta jopa vanhuskomitean kanssa ja Imaami on puhunut samasta asiasta perjantain "pääsaarnassaan". Olen tyytyväinen edistyksestä enkä pelkää arkaluontoisia asioita. Ehkä joskus uudet opit ja asenteet voittavat, ehkä sitten kun Amal-puutarha antaa kyläläisille ruokaa ja toimeentuloa. Toivon vielä kerran kaikille hyvää uutta vuotta kyläläistenkin puolesta. He arvostavat aidosti niitä ihmisiä, jotka tukevat tätä hanketta Suomesta käsin ja minä saan jatkuvasti vastata kysymyksiin suomalaisten arkipäivästä ja elämäntavoista. Meidät on noteerattu täällä parhaimmaksi kansaksi, ainakin paremmaksi kuin ranskalaiset. Tervetuloa käymään ja tapaamisiin, tulen käymään 16.2 2004, siis viikolla 8.
Teidän ystävänne Hami (Ali)